Sipoossa on päätetty lähteä soveltamaan Islannin mallia lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. On toki kiitettävää, että lasten ja nuorten hyvän elämän edellytyksiä halutaan kunnassa taata. Epäselväksi jää, millaisten lapsivaikutusarviointien pohjalta tähän päätökseen on päädytty.

Islannin malli sellaisenaan, kun se on nyt esitelty otettavaksi Sipoossa käyttöön, ei kuitenkaan valitettavasti tule asiantuntijanäkökulmastani edistämään johdonmukaista ja pitkäjänteistä lapsenoikeusperustaista päätöksentekoa ja päätösten toimeenpanoa kunnassa. Olen yli 20 vuotta ammatikseni seurannut lapsen oikeuksien loukkauksia ja toteutumista suomalaisissa kunnissa, miten korjaavia toimia on tehty ja tulisi tehdä.

Kirjoitin Vihreälle valtuustoryhmälle yli vuosi sitten aloitteen UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -mallin käyttöönoton tarpeellisuudesta. Aloitteen saamasta kohtuullisen laajasta tuesta huolimatta valmistelu ja päätöksenteko mallista ei ole edennyt Sipoossa.

Tämä malli on käytössä jo 53 kunnassa, ja sen piiriin kuuluu yli puolet suomalaisista lapsista. Viimeisimpänä malliin on piakkoin näillä näkymin liittymässä Tuusulan kunta.

Keskustelin tuusulalaisten päättäjien kanssa marraskuussa YK:n lapsen oikeuksien päivänä mallin hyödyistä, ja sain tietää, että he arvostavat kaikkea sitä koulutusta ja tietoa, mitä kunnan päättäjät ja viranhaltijat tulevat sitoutuessaan malliin samaan lapsen oikeuksien edistämisen takaamiseksi.

Suomen kansallinen lapsistrategia edellyttää kuntia ja hyvinvointialueita toimimaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen takaamiseksi kaikissa kunnan ja hyvinvointialueen toimissa. Tämä tarkoittaa sitä, että täytyy lakisääteisesti toteuttaa tietoon pohjaavaa lapsivaikutusten arviointia ja lapsibudjetointia.

Sipoo ei ole vielä johdonmukaisesti tällä tiellä. Teemme tällä hetkellä pisteittäistä lapsi- ja perhepolitiikkaa, josta puuttuu esim. lapset kokonaisvaltaisesti huomioon ottava talousarvion laatiminen ja lapsibudjetointi. Tämä vaatii aivan toisenlaisen tavan työskennellä.

Ydinoivallus on se, että lasten asioita tulee samanaikaisesti kokonaisvaltaisesti edistää yhtä lailla niin teknisen, rakentamisen, yhdyskuntasuunnittelun, opetuksen, sivistyksen, vapaa-ajan kuin vaikkapa kulttuurin sektoreilla. Tämä on yksi Lapsiystävällinen kunta -mallissa tarjotun vaikutusarviointiin tähtäävän koulutuksen ja mallintamisen lisäarvo kuntapäätöksentekoon.

Kysymys on lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevan laajan tietopohjan tuomisesta kiinteäksi osaksi kaikkea päätöksentekoa. Jotta voidaan edistää myös kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten hyvinvointia, valmisteltavien päätösten vaikutusarviointi ei onnistu pelkästään tiettyjä perinteisissä kuulemisrakenteissa olevia lapsia ja nuoria osallistamalla.

Tähänkin UNICEFin kunnille tarjoamassa mallissa on apua tarjolla: kunnan päättäjät ja viranhaltijat saavat uusia työkaluja käyttöön esim. laitoksissa ja sijaisperheissä olevien lasten ja nuorten kuulemiseksi ja heidän palvelujensa, kuten opetuksen, laadun varmistamiseksi.

Kunnassamme tarvitaan enemmän tietoa ja sensitiivisiä toimintatapoja kuulla mm. vammaisten, köyhyyttä kokevien, eri etnisiin ryhmiin kuuluvien, maahanmuuttajataustaisten tai sairastavien lasten ja perheiden tilannetta.

En näe kuntapäättäjänä enkä asiantuntijana siksi Islannin mallia kestävänä ratkaisuna, ja olen pettynyt, ettei askelia lasten ja nuorten hyvinvoinnin johdonmukaiseksi edistämiseksi ole nyt otettu, kun siihen olisi ollut kaikki mahdollisuudet myös kustannukset ja hyödyt tarkkaan punniten.

Kirjoittaessani tätä tekstiä pyysin yläkoulua käyviä etsimään minulle ajankohtaisia lukuja UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -mallista. Heidän kommenttinsa luettuaan mallista oli: ”Mekin tarvittaisiin tällainen Sipooseen”.

Lapsia kunnioittava ja heidän oikeuksiaan edistävä päätöksenteko vaatii aina jatkuvaa dialogista valmistelua lasten, nuorten ja lapsiperheiden kanssa. Onko Islannin mallin kohdalla edetty näin?

Tiina-Maria Levamo

Varavaltuutettu (Vihreät)
Sivistysvaliokunnan jäsen
Sivistysvaliokunnan varajäsen Sipoon Vammaisneuvostossa
Lapsen oikeuksien johtava asiantuntija