Suomessa on viime aikoina käyty tarpeellista keskustelua turvallisuudesta ja siitä, miten sitä takaamme nyt ja tulevaisuudessa.

Näinä epävarmoina aikoina meidän on valtakunnalliseen puolustamiseen painottuvan näkökulman lisäksi pohdittava aktiivisesti, millaista turvaa rakennamme yhteisöissämme.
Tämä näkökulma tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Sipoossa pohditaan vielä yhteisöllisemmin paikallista kriisivalmiutta.

Näihin keskusteluihin on tarpeellista kutsua mukaan myös eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia lapsia ja nuoria, sekä muita haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä, kuten iäkkäitä ja vammaisia sipoolaisia.

On nostettava laajempaan julkiseen keskusteluun, millainen on kaikkien sipoolaisten valmius kohdata poikkeus- ja häiriötilanteita. Niitä voivat olla esimerkiksi äärisääilmiöistä johtuvat sähkökatkot tai muut infrastruktuurin vauriot, jotka äkillisesti estävät erityisesti vammaisten asukkaiden tai koulujen oppilaiden mahdollisuutta liikkua ja saada tarvitsemiaan palveluja.

Sipoon kunnan keväällä kunnanhallituksessa hyväksytyn lakisääteisesti päivitetyn valmiussuunnitelman yleisessä osassa kuvataan, millaisia poikkeus- tai häiriötilanteita saattaa eteemme tulla. Dokumentissa on myös avattu, miten kunnan päättäjät ja hallinto ääritilanteessa toimivat ja millaista logistiikkaa ja yhteistyötä yli hallintosektoreiden tarvitaan.

Valtakunnallisesti on havaittu, että lapset on otettu huomioon valmiussuunnittelussa Suomessa vielä heikosti. Tätä kehitetään parhaillaan.

Olemmeko Sipoossa suunnitelleet riittävän erityisiä toimia lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi häiriö- ja poikkeustilanteissa? Onko suunnittelussa kuultu lapsia ja nuoria?

Lasten ja perheiden valmiutta kohdata tulipaloja ja myrskyjä, liikenne- ja kemikaalionnettomuuksia, väkivallantekoja ja evakuointeja tulee edistää ja päivittää myös meillä aktiivisesti.

Korona-aika on valmentanut meitä olemaan niin kouluilta kuin työpaikoilta yhteydessä toisiimme sähköisesti. Yhä enemmän erilaisia palvelujen kohdalla vaaditaan ensiasiointia sähköisesti. Esimerkiksi äkkäille tämä saattaa tuottaa monia pulmia.

Sähköiset palvelut saattavat heikentyä radikaalistikin, mikäli sähkön jakelu katkeilee tai sen hinta kohoaa joidenkin kotitalouksien ulottumattomiin. Miten silloin Sipoossa toimimme?

Onnettomuuden, luonnonmullistuksen, väkivallanteon tai maahantulon mahdollisuus on valitettavan todellinen. Lapset ja muut haavoittuvat ryhmät jäävät näissä tilanteissa liian usein huomiotta.

Sipoossakin on tarpeellista kartoittaa, keitä lapsiin ja muihin haavoittuviin ryhmiin perehtyneitä osaajia meillä on, ja kutsua laajasti kaikki, myös järjestötoimijat, mukaan turvaamaan kaikkien sipoolaisten turvallisuutta häiriöiden sattuessa.

Tiina-Maria Levamo
2. varavaltuutettu (vihr)
sivistysvaliokunnan, vammaisneuvoston ja sivistyksen palveluverkkoselvityksen työryhmän jäsen