Työkseni olen vaikuttanut valtakunnan tasolla jo pitkään siihen, että lasten ja nuorten asiat ja oikeudet toteutuvat Suomessa.

Lisäksi olen toiminut nuoriso- ja järjestötyön opettajana Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, lapsen oikeuksien ja kehityskysymysten tuntiopettajana Helsingin yliopistossa ja tutkijana Nuorisotutkimusseurassa, jossa aloitin väitöskirjatyötäni osana Suomen Akatemian tutkimushanketta.

Ajattelen, että tulevaisuutta on suunniteltava ja arjessa on toimittava glokaalisti: ottaen huomioon maailman tapahtumien vaikutukset paikalliseen elämään ja päinvastoin. Paikallisesta ympäristöstä ja ilmastosta huolehtimisella on merkittäviä positiivisia vaikutuksia koko maapallon tulevaisuuteen.

Kestävän kehityksen tavoittelun on oltava osa arkeamme, myös päätöksiä tehtäessä. Lapset ja nuoret ovat ottaneet tällä suunnalla jo isoja johtoaskelia, ja meidän on tehtävä heidän kanssaan paljon enemmän yhteistyötä, myös Sipoossa.

Vahvuuksiani ovat päämäärätietoinen eriarvoisuuteen puuttuminen ja yhdenvertaisuuden tavoittelu. Jo lapsena menin ristiriitatilanteissa niiden puolelle, jotka olivat heikoilla ja joilla oli vähiten puolustajia. Se ei aina ollut helppoa, mutta opin pitämään omaa ja muiden puolta perustellen mielipiteitäni.

Olen 13-vuotiaan tytön yksinhuoltaja. Kun vilkas päivä päättyy, ajattelen kiittäen, että päivä on ollut hyvä, kun pieni perheemme on hengissä, lämpimässä, ruokittuna, terveenä ja iloisin mielin.

Monet rakenteelliset seikat tekevät yksinhuoltajien elämän monimutkaiseksi. Kaikkia niistä ei arjen tiimellyksessä edes tunnista, kuten erilaiset hoito-, harrastus- ja osallistumismahdollisuudet sekä työn ja arjen yhteensovittaminen.

Monenlaisten perheiden arjen ja työn yhteensovittaminen ei ole vain työnantajan ja työntekijän välinen asia. Kunnassa täytyy myös kehittää kaikkia julkisia palveluja niin, että ne ovat saatavilla joustavasti ihmisten arkeen sopien.

Muutin Sipooseen vuonna 2006. Sipoo muistuttaa minua monin tavoin Päijät-Hämeessä sijaitsevasta Hollolasta, jossa vartuin: on keskiaikaan ulottuva historia, kumpuilevia peltoja, samoiltavia metsiä, uitavia vesiä ja ainutlaatuista monimuotoista luontoa, jossa virkistäytyä. Saaristo tuo sisämaassa kasvaneen elämään erityistä iloa.

Nautin myös siitä, että sipoolaisilla on jo nyt ja toivottavasti vielä paremmin tulevaisuudessa mahdollisuus nauttia upeasta kulttuuritarjonnasta ja tapahtumista niin omassa kunnassa kuin pääkaupungin kyljessä. Julkisia kulkuyhteyksiä on yhä kehitettävä. Kaikilla tulee olla mahdollisuus liikkua vaivattomasti.

Asumme Nikkilässä. Yksinhuoltajana arvostan, että naapureilta saa monenlaista apua ja tukea. Lapset tuntevat myös olonsa turvalliseksi, kun ympärillä on tuttuja aikuisia. Olen ideoinut asuinalueelleni kirjallisuuspiirin, joka toimii edelleen virkeästi. Olen myös toiminut Lehmuslinnan päiväkotia pitäneen Pihapiirin Lapset ry:n hallituksessa.

Vapaa-aikaani elävöittävät lapseni kautta avautuvat harrastukset: niin Sipoon Susien jalkapalloilut kuin Sipoon Hukkien partiotoiminta. Nautin myös ilolla siitä, että musiikki ja taide-elämykset ovat osa perheemme ja sipoolaisten elämää.

Jos minulla on vapaa-aikaa, käytän sen kävellen, retkeillen, uiden, pyöräillen ja mökkeilen. Olen myös intohimoinen dokumenttien ja elokuvien harrastaja: DocPoint ja Sodankylän filmifestivaalit ovat elämässäni kärkilistoilla. Lapsen kanssa olemme hurahtaneet opiskelemaan espanjan kieltä. Meitä kiinnostavat myös eri maiden kulttuuri, ruoka, luonto ja ihmiset.