TIINA-MARIA LEVAMO

Sipoon Sanomissa 20.3. oli nostettu esille kuntavaaliehdokkaiden näkemyksiä ja arvopohjaa liittyen vaalikonekysymykseen kyläkoulujen (lähikoulujen) säilyttämisestä. Tämä on tuttu aihe Sipoossa. 

Vastauksia oli monenlaisia. Yksi näkökulma ei kuitenkaan saanut huomiota: koulu kasvuympäristönä. 

Koulun tehtävänä ei ole vain siirtää tietoa, osaamista ja opetussuunnitelman ainesisältöjä oppilaille. Perusopetuksen ydintehtävä on perusopetuslain mukaan kasvattaa eli tukea lasten kasvua yhteisön ja yhteiskunnan aktiiviseen, suvaitsevaan ja tasapainoiseen jäsenyyteen. 

Koulu on kodin jälkeen lapsen tärkein kasvuympäristö ja nykyään monille jopa tärkein sosiaalinen ympäristö. On siksi kysyttävä ja arvioitava, millainen kasvuympäristö on lapselle paras. Toteutuuko osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo?

Suurten ja pienten koulujen käsite on epäselvä, eikä koulujen koon vaikutusta oppimiseen, turvallisuuteen tai talouteen ole kattavasti tutkittu, ihmeellistä kyllä. Koulun koolla näyttää kuitenkin olevan vaikutusta turvallisuuteen, hyvinvointiin ja yhteisöllisyyteen.

Kustannuksia arvioitaessa, helpointa on arvioida oppilaskohtaista kulua, koska se perustuu laskettaviin lukuihin. Tästä ei kuitenkaan automaattisesti seuraa, että suuri koulu olisi kustannustehokas. 

On viitteitä siitä, että oppilasmäärän lähestyessä tuhatta oppilaskohtainen kulu alkaa nousta. Tärkeintä olisi aina arvioida sitä, mitä rahalla kaikkiaan saadaan ja erityisesti, millaisen laadukkaan kasvuympäristön koulu viime kädessä oppilaille tarjoaa.


Oppimisen tuloksia mitattaessa alueellisia eroja on Suomessakin alkanut ilmetä niin koulujen, kuin jopa luokkien välillä. Ilmiö on monimutkainen, mutta on ilmeisessä yhteydessä perheen sosioekonomiseen taustaan ja sosiaalisen pääoman erilaisuuteen. Näiden erojen tasoittaminen ei ole helppoa. 

Tilastokeskuksen mukaan vakavia toimeentulovaikeuksia kokevissa perheissä varttuu jo nyt lähes joka kymmenes suomalaislapsi ja heidän osuutensa on kasvanut viime vuosina. Meneillään oleva lasten ja lapsiperheiden eriarvoistuminen heijastuu suoraan koulujen kasvuympäristöön ja vaatii erityistä huomiota. 

Lähikoulu muodostaa yleensä luontevasti alueensa yhteisön tutun tukipisteen. Lisäarvo, jota on vaikea mitata rahassa. Kasvuympäristön laatu perustuu pitkälti turvallisuuteen, joka on vuorovaikutuksen ehto. Turvallisuus edistää viihtyvyyttä ja nostaa motivaatiota. 

Sipoossa on haluttu jostain syystä rakentaa uusia, erittäin suuria kouluyksiköitä. Niissä henkilöstö joutuu tekemään enemmän töitä yhteisöllisyyden eteen. Jatkuvasti vaihtuvat ja ennakoimattomat kontaktit kuormittavat lapsia. Oman, turvallisen tilan ja ryhmän rakentuminen on suuressa koulussakin mahdollista, mutta se vaatii paljon työtä. 

Laadukkaan vuorovaikutuksen toimivuus on mielekkään yhteisöllisen elämän, sivistyksen ja rauhan edellytys. Liisa Keltikangas-Järvinen, tunnetuimpia lapsuuden tutkijoitamme, on todennut: Vuorovaikutuksen idea on pysyvyys, pysyvyys ja pysyvyys. Kouluja tulee arvioida ja tukea Sipoossakin tästä näkökulmasta.


Rauno Haapaniemi, tietokirjailija, opettaja, Söderkulla                 
Tiina-Maria Levamo, johtava asiantuntija, opettaja, sivistysvaliokunnan jäsen, kunta- ja aluevaaliehdokas, Nikkilä

Neljä vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäistä kertaa elämässäni asetuin ehdolle kuntavaaleissa tai missään vaaleissa ylipäätään. Muistan, kuinka jännitti viedä teidenvarsimainokset ja asettua näkyville ehdokkaan saappaisiin.

Motivaationani oli vaikuttaa siihen, että Sipoo olisi entistä lapsiystävällisempi kaikille lapsille, nuorille ja lapsiperheille.

Olin vaalien jälkeen äärettömän kiitollinen jokaisesta saamastani äänestä ja siitä, että pääsin ensiyrittämällä varavaltuutetuksi. Kohta neljän vuoden ajan olen saanut toimia Sipoon sivistysvaliokunnassa ja sen hyväksymänä myös Sipoon vammaisneuvostossa.

Toisena varavaltuutettuna olen myös ollut päättämässä valtuuston kokouksissa ja päässyt käyttämään siellä puheenvuoroja. Olen seurannut läheltä lasten, nuorten ja lapsiperheiden asioita, ja ajanut aktiivisesti vaikutusarviointeja, kun lasten asioista kunnassa päätetään ja palveluja ja toimia budjetoidaan.

Olen aina hyvin iloinen, kun jokin päättäjä kysyy lapsivaikutusten perään, ja olen mielestäni kuullut näitä kysymyksiä enemmän viime aikoina. Seuraavaksi Sipoossa on aika oppia, miten ajantasaisia ihmisvaikutusarviointeja tehtäisiin vielä paremmin.

Vihreille kirjoittamani aloite Sipoon siirtymisestä Unicefin lapsiystävällinen kunta -malliin ei pettymyksekseni mennyt näiden vuosien aikana maaliin, mutta onneksi valtuusto hyväksyi esittämämme toimenpidealoitteen kunnan sitoutumisesta lapsivaikutusarviointiin päätöksenteon edistämiseksi.

Sivistysvaliokunnan osalta olen tyytyväinen sen suhteen, että ehdotuksestani saimme tarkemman selvityksen siitä, miten kunnan kouluissa puututaan häirintään, kiusaamiseen, väkivaltaan ja rasismiin. Koulujen täytyy olla turvallisia kaikille! Tämä vaatii aktiivista monialaista yhteistyötä sekä vanhempien, lasten ja nuorten kuulemista herkällä korvalla.

Näiden neljän vuoden ajalta arvioini on, että lasten ja nuorten asiat edelleen pirstaloituvat ja siiloutuvat päätöksenteossa. Toivon kovasti, että Planet Youth – Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen Sipoon malli tuo lapsen oikeudet edellä etenevää johdonmukaisuutta päätöksentekoon nykyisten ja tulevien sipoolaisten lapsisukupolvien eduksi.

On ollut suuri kunnia olla osa kunnan päätöksentekoa, ja tutustua sipoolaisiin ja iloisena bonuksena myös porvoolaisiin päättäjiin: kiitos erityisestä tuestanne, keskusteluistamme ja ystävällisestä yhteistyöstä läheltä ja kaukaa: Lilli Kahri Marketta Mattila Sini-Pilvi Saarnio Jenni Sademies Hilla Honkanen Tuomas J. Alaterä Antti Skogster Juhani Rantala Mari Berg Tapio Virtanen Hanna Kuntsi Roy Harkimo Carola Juselius Mari Lotila Sanna Kivineva Ninni Kähkönen

Kiitos myös minua tukeneille sipoolaisille sekä ystävistä ja suvusta koostuville taustajoukoille.

Ja niin, ajankohtaisin melkein unohtui: olen jälleen ehdolla kunta- ja aluevaaleissa 2025!

I Sibbo har kommunstyrelsen beslutat att vi ska införa den så kallade Islandsmodellen för att främja välmående bland barn och unga. Sibbo hör därmed till det fåtal av kommuner i världen som har ingått ett avgiftsbelagt avtal för Planet Youth Guidance-programmet. Samtidigt ingår redan över hälften av Finlands barn i 59 kommuner i det kostnadsfria UNICEFs modell Barnvänlig kommun.

Fullmäktigegruppen för De Gröna i Sibbo lämnade för över ett år sedan en motion som fick stöd över partigränserna för att ta i bruk modellen för en barnvänlig kommun. Motionen har aldrig nått beslut och dess fördelar har inte ens utvärderats. Denna modell, som även används i Sibbos grannkommuner, skapar hållbara förutsättningar för barns och ungas jämlika medborgarskap, allt enligt FN:s konvention om barnets rättigheter.

Forskarna Tomi Kiilakoski, Mikko Salasuo och barnombudsmannen Elina Pekkarinen bedömer att Islandsmodellen har brister när det gäller förverkligandet av barns och ungas rättigheter. En av deras observationer är modellens vuxeninriktning och därmed begränsas barnens och de ungas möjligheter på egna villkor delta i modellens utveckling. Det är oklart huruvida de som Islandsmodellen främst berör – barn, unga och föräldrar – har hörts i Sibbo när beslutet om modellen togs.

Islandsmodellen utvecklades ursprungligen för att lösa problem med alkohol- och droganvändning bland barn och unga. Dess uppkomst föregicks av en kampanj som instruerade om reglering av hemkomstider, familjetid och skärmtider. Baserat på modellen genomfördes lagändringar på Island som bland annat utökade polisens befogenheter att ingripa i hemkomsttider. I Finland är sådant ingripande i strid med grundläggande och mänskliga rättigheter.

Tanken är troligtvis också att den i Sibbo använda modellen ”Finlandsmodellen för hobbyverksamhet – Hobari” integreras i Islandsmodellen. En Hobbysedel från Islandsmodellen planeras parallellt. I Island har man konstaterat att Hobbysedeln inte har nått utsatta familjer. Familjer som lever på existensminimum är tvungna att använda pengarna också till mer akuta kostnader.

Finlands nationella barnstrategi kräver att barns rättigheter säkerställs i kommuner och välfärdsområden. Detta kräver att budgetar utformas och barnbudgeteras med helhetsperspektiv på barn och unga. Beslutsfattandet bör alltid styras av den information som barn och unga delar om sin vardag och en barnkonsekvens bedömning baserad på den informationen. Även i detta avseende är införandet av Islandsmodellen inte rättsligt förankrad.

Tiina-Maria Levamo
Ersättare i fullmäktige (De Gröna)
Medlem av bildningsutskottet
Ersättare i Sibbo handikappråd

Sipoossa on päätetty lähteä soveltamaan Islannin mallia lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. On toki kiitettävää, että lasten ja nuorten hyvän elämän edellytyksiä halutaan kunnassa taata. Epäselväksi jää, millaisten lapsivaikutusarviointien pohjalta tähän päätökseen on päädytty.

Islannin malli sellaisenaan, kun se on nyt esitelty otettavaksi Sipoossa käyttöön, ei kuitenkaan valitettavasti tule asiantuntijanäkökulmastani edistämään johdonmukaista ja pitkäjänteistä lapsenoikeusperustaista päätöksentekoa ja päätösten toimeenpanoa kunnassa. Olen yli 20 vuotta ammatikseni seurannut lapsen oikeuksien loukkauksia ja toteutumista suomalaisissa kunnissa, miten korjaavia toimia on tehty ja tulisi tehdä.

Kirjoitin Vihreälle valtuustoryhmälle yli vuosi sitten aloitteen UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -mallin käyttöönoton tarpeellisuudesta. Aloitteen saamasta kohtuullisen laajasta tuesta huolimatta valmistelu ja päätöksenteko mallista ei ole edennyt Sipoossa.

Tämä malli on käytössä jo 53 kunnassa, ja sen piiriin kuuluu yli puolet suomalaisista lapsista. Viimeisimpänä malliin on piakkoin näillä näkymin liittymässä Tuusulan kunta.

Keskustelin tuusulalaisten päättäjien kanssa marraskuussa YK:n lapsen oikeuksien päivänä mallin hyödyistä, ja sain tietää, että he arvostavat kaikkea sitä koulutusta ja tietoa, mitä kunnan päättäjät ja viranhaltijat tulevat sitoutuessaan malliin samaan lapsen oikeuksien edistämisen takaamiseksi.

Suomen kansallinen lapsistrategia edellyttää kuntia ja hyvinvointialueita toimimaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen takaamiseksi kaikissa kunnan ja hyvinvointialueen toimissa. Tämä tarkoittaa sitä, että täytyy lakisääteisesti toteuttaa tietoon pohjaavaa lapsivaikutusten arviointia ja lapsibudjetointia.

Sipoo ei ole vielä johdonmukaisesti tällä tiellä. Teemme tällä hetkellä pisteittäistä lapsi- ja perhepolitiikkaa, josta puuttuu esim. lapset kokonaisvaltaisesti huomioon ottava talousarvion laatiminen ja lapsibudjetointi. Tämä vaatii aivan toisenlaisen tavan työskennellä.

Ydinoivallus on se, että lasten asioita tulee samanaikaisesti kokonaisvaltaisesti edistää yhtä lailla niin teknisen, rakentamisen, yhdyskuntasuunnittelun, opetuksen, sivistyksen, vapaa-ajan kuin vaikkapa kulttuurin sektoreilla. Tämä on yksi Lapsiystävällinen kunta -mallissa tarjotun vaikutusarviointiin tähtäävän koulutuksen ja mallintamisen lisäarvo kuntapäätöksentekoon.

Kysymys on lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevan laajan tietopohjan tuomisesta kiinteäksi osaksi kaikkea päätöksentekoa. Jotta voidaan edistää myös kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten hyvinvointia, valmisteltavien päätösten vaikutusarviointi ei onnistu pelkästään tiettyjä perinteisissä kuulemisrakenteissa olevia lapsia ja nuoria osallistamalla.

Tähänkin UNICEFin kunnille tarjoamassa mallissa on apua tarjolla: kunnan päättäjät ja viranhaltijat saavat uusia työkaluja käyttöön esim. laitoksissa ja sijaisperheissä olevien lasten ja nuorten kuulemiseksi ja heidän palvelujensa, kuten opetuksen, laadun varmistamiseksi.

Kunnassamme tarvitaan enemmän tietoa ja sensitiivisiä toimintatapoja kuulla mm. vammaisten, köyhyyttä kokevien, eri etnisiin ryhmiin kuuluvien, maahanmuuttajataustaisten tai sairastavien lasten ja perheiden tilannetta.

En näe kuntapäättäjänä enkä asiantuntijana siksi Islannin mallia kestävänä ratkaisuna, ja olen pettynyt, ettei askelia lasten ja nuorten hyvinvoinnin johdonmukaiseksi edistämiseksi ole nyt otettu, kun siihen olisi ollut kaikki mahdollisuudet myös kustannukset ja hyödyt tarkkaan punniten.

Kirjoittaessani tätä tekstiä pyysin yläkoulua käyviä etsimään minulle ajankohtaisia lukuja UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -mallista. Heidän kommenttinsa luettuaan mallista oli: ”Mekin tarvittaisiin tällainen Sipooseen”.

Lapsia kunnioittava ja heidän oikeuksiaan edistävä päätöksenteko vaatii aina jatkuvaa dialogista valmistelua lasten, nuorten ja lapsiperheiden kanssa. Onko Islannin mallin kohdalla edetty näin?

Tiina-Maria Levamo

Varavaltuutettu (Vihreät)
Sivistysvaliokunnan jäsen
Sivistysvaliokunnan varajäsen Sipoon Vammaisneuvostossa
Lapsen oikeuksien johtava asiantuntija

Suomessa on viime aikoina käyty tarpeellista keskustelua turvallisuudesta ja siitä, miten sitä takaamme nyt ja tulevaisuudessa.

Näinä epävarmoina aikoina meidän on valtakunnalliseen puolustamiseen painottuvan näkökulman lisäksi pohdittava aktiivisesti, millaista turvaa rakennamme yhteisöissämme.
Tämä näkökulma tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Sipoossa pohditaan vielä yhteisöllisemmin paikallista kriisivalmiutta.

Näihin keskusteluihin on tarpeellista kutsua mukaan myös eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia lapsia ja nuoria, sekä muita haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä, kuten iäkkäitä ja vammaisia sipoolaisia.

On nostettava laajempaan julkiseen keskusteluun, millainen on kaikkien sipoolaisten valmius kohdata poikkeus- ja häiriötilanteita. Niitä voivat olla esimerkiksi äärisääilmiöistä johtuvat sähkökatkot tai muut infrastruktuurin vauriot, jotka äkillisesti estävät erityisesti vammaisten asukkaiden tai koulujen oppilaiden mahdollisuutta liikkua ja saada tarvitsemiaan palveluja.

Sipoon kunnan keväällä kunnanhallituksessa hyväksytyn lakisääteisesti päivitetyn valmiussuunnitelman yleisessä osassa kuvataan, millaisia poikkeus- tai häiriötilanteita saattaa eteemme tulla. Dokumentissa on myös avattu, miten kunnan päättäjät ja hallinto ääritilanteessa toimivat ja millaista logistiikkaa ja yhteistyötä yli hallintosektoreiden tarvitaan.

Valtakunnallisesti on havaittu, että lapset on otettu huomioon valmiussuunnittelussa Suomessa vielä heikosti. Tätä kehitetään parhaillaan.

Olemmeko Sipoossa suunnitelleet riittävän erityisiä toimia lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi häiriö- ja poikkeustilanteissa? Onko suunnittelussa kuultu lapsia ja nuoria?

Lasten ja perheiden valmiutta kohdata tulipaloja ja myrskyjä, liikenne- ja kemikaalionnettomuuksia, väkivallantekoja ja evakuointeja tulee edistää ja päivittää myös meillä aktiivisesti.

Korona-aika on valmentanut meitä olemaan niin kouluilta kuin työpaikoilta yhteydessä toisiimme sähköisesti. Yhä enemmän erilaisia palvelujen kohdalla vaaditaan ensiasiointia sähköisesti. Esimerkiksi äkkäille tämä saattaa tuottaa monia pulmia.

Sähköiset palvelut saattavat heikentyä radikaalistikin, mikäli sähkön jakelu katkeilee tai sen hinta kohoaa joidenkin kotitalouksien ulottumattomiin. Miten silloin Sipoossa toimimme?

Onnettomuuden, luonnonmullistuksen, väkivallanteon tai maahantulon mahdollisuus on valitettavan todellinen. Lapset ja muut haavoittuvat ryhmät jäävät näissä tilanteissa liian usein huomiotta.

Sipoossakin on tarpeellista kartoittaa, keitä lapsiin ja muihin haavoittuviin ryhmiin perehtyneitä osaajia meillä on, ja kutsua laajasti kaikki, myös järjestötoimijat, mukaan turvaamaan kaikkien sipoolaisten turvallisuutta häiriöiden sattuessa.

Tiina-Maria Levamo
2. varavaltuutettu (vihr)
sivistysvaliokunnan, vammaisneuvoston ja sivistyksen palveluverkkoselvityksen työryhmän jäsen